Eilen kuoli kolme nuorta arvioituaan kykynsä ja tilanteen väärin. Se koskettaa voimakkaasti, koska se tuo tunteen hetken merkityksestä. Vain sekunneissa tehdään hätätilanteessa päätökset. Ja useinkaan virhearvioinnin takana ei ole pelko vaan luulo. Pelon luoma paniikki saa tarttumaan ratkaisuun, joka on heti käsillä. Luulot astuvat remmiin. Kuvitelma omasta avuttomuudesta kuin omavoimaisuudestakin voivat olla kohtalokkaita.
Hitaamminkin tehdään kohtalokkaita päätöksiä. Silloin arviointiin vaikuttavat ihmisen pelot.
Vain täydellinen ihminen on hyväksyttävä. Mikäli tehdyt virheet paljastuvat, ei ihmistä hyväksytä. Moni väittää tätä vastaan sanoen, että tottakai saa erehtyä, virheistä oppii. Miksi nämä samat ihmiset kuitenkin tekevät monenlaisia asioita valehtelusta lähtien ettei heidän tekemänsä virhe paljastuisi? Miksi ihminen on valmis vaikka tappamaan oman olemassaolonsa oikeutuksella? Ja selittämään toisen tappoa sillä, että tämä teki väärin?
Miksi ihmiset ovat lähteneet oikeuttamaan olemassaoloaan ja tekojaan? Miksei pelkkä olemassaolo voi olla merkitys ja päämäärä, josta luovuus ja rakkaus kumpuavat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti