Voiko olla hyvä luontaisterapeutti tietämättä koululääketieteen filosofiasta ja näkemyksistä? Voiko olla hyvä luontaisterapeutti tietämättä ihmisen fysiologiasta ja anatomiasta koululääketieteen termein? Voiko olla hyvä vyöhyketerapeutti, homeopaatti, kiinalaisen lääketieteen harjoittaja kun osaa ja taitaa vain oman hoitomenetelmänsä filosofian ja asiat?
Tehdessäni omia terapia-alojani en ole perustanut tekemistäni koululääketieteen tietämykseeni. Asiakkaani kokonaistilaa arvioidessani olen käyttänyt tietämystäni lääkkeiden ja ihmisen fysiologiasta mm. ymmärtääkseni mikä on lääkärin määräämän hoidon sivuvaikutuksen tuomaa kuvaa. Itse asiassahan kyseessä ei ole mikään "sivuvaikutus" vaan suora vaikutus minkä lääke tai operaatio on ihmiselle aiheuttanut. Toiset vain ilmentävät sitä herkemmin oireina kuin toiset.
Koen, että ollaan menossa siihen, että minun tulisi määritellä omaa hoitomuotoani koululääketieteen kriteereillä ja termeillä: esimerkiksi on selostettava homeopaattisen hoidon sivuvaikutukset sekä toimintaperiaate lääketieteen kriteereillä. Vaikka koko filosofia ja toimintaperiaate hoidossa on täysin eri, eikä homeopatiassa tunneta sivuvaikutuksia. Ei kahta eri asiaa voi mitata samalla mittarilla. Ei lampun valovoimaa tai eri paikkojen etäisyyttäkään mitata samoilla mittareilla ja yksiköillä.
Minua häiritsee myös se, että samaan aikaan kun toimintaedellytyksiäni työssäni vaikeutetaan, niin maksan veroissani toimimattomista, haitallisistakin yhteiskunnallisista asioista, byrokratiasta ja siitä, että kokonaisvaltaista näkemystä ja ihmisen mahdollisuutta itse valita ja kantaa vastuunsa kavennetaan.
Mielestäni voi olla erinomainen ja taitava ihmisten auttaja ilman koululääketieteen opiskelua, mutta yhteiskunnassa ei pärjää tietämättä vallassa olevan näkemystä ja toimintatapoja. Siksi sen opiskeluakin tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti