Yksilön ajanjakso on päätymässä äärimmäisyyteen, itsekkyyteen. Tämä näkyy kaikilla elämänalueilla, kauppojen markkinoinnista, eräisiin valtion päämiehiin. Aikaamme kuuluu myös, että yksilö vaatii sitä, että hänet palvellaan loppuun asti. Jopa ajattelu ja vastuun kanto päätöksistä tehtäisiin puolestaan.
Sama ajattelu on näkyvissä suurissa monikansallisissa yrityksissä. Vastuu tekojen seurauksista olisi muiden kannettava, kunhan voittoja tulee mittavasti. Nämä voitot käärii taskuihinsa muutamat ihmiset. Minusta on käsittämätöntä se kuinka yksilö pystyy erottamaan itsensä yhteisöstä, luomakunnasta, elämästä, omaksi kuplaksi, jossa ei päde samat seurauksen lait kuin yleisesti. Tänä päivänä kaikki tapahtuu kiihtyvällä tahdilla. Enää ei voi edes ajatella, että kantakoon seuraavat sukupolvet seuraukset.
Lääketeollisuudessa tämä näkyy lääkekokeiden kierrätyksenä - mikä aine on kerran kokeiltu, sitä voidaan käyttää kaikkiin mahdollisiin vaivoihin, joiden huomataan helpottuvan sen käytön aikana. Loogista eikö? Samalla kuitenkin jatketaan lääkkeillä, jotka on todettu vaarallisiksi, haitallisiksi tai toimimattomiksi voittojen keräämistä. Vanha lääkeaine otetaan uuteen käyttöön, saadaan lisäaikaa patentoidun aineen hyödyntämiseen ja voitot talteen ilman suuria investointeja.
