Elämän arvo

Elämän arvo määritellään mielessä. Se on toisen tai oman mielen luoma kuvitus. Arvo lasketaan yhteiskunnan taholta rahassa, abstraktimpana käsitteenä se on tunnepohjainen arvo. Joka tapauksessa se on ulkopuolisen määritelmä. Entä jos ihminen itse kokee ettei hänen elämällään ole arvoa?

Armokuolema on rikokseksi laissamme määritelty. Paitsi eläinten kohdalla, jolloin sen tekemättä jättäminen on rikos. Toki tänä päivänä tappamisen saa kuka vaan tehdä kituvalle eläimelle. Mutta kaiken muun kohdalla on käytettävä ammatti-ihmistä, joka kirjaa tapahtumat tarkasti ylös ettei kukaan joutuisi syytteeseen tappamisesta tai kiduttamisesta.

Sodassa kuitenkin tapetaan ja kidutetaan. Kidutus on kansainvälisten säädösten mukaan laitonta, ja siitä voi joutua oikeuteen. Jos joku myöhemmin vie tapauksen oikeuteen. Sota on tappamista. Sitä ajatellaan sotilaiden pelinä, jossa parempi pelaaja voittaa. 

Sotilaiden tappaessa toisiaan kärsivät kaikki: ihmiset, eläimet, luonto. Arvot murskataan, etiikka ja moraali unohdetaan. Sen joka puolustautuu katsotaan olevan oikeassa ja hyökkääjän väärässä. Vaikka arkielämässä yhä ihannoidaan vahvoja ihmisiä, jotka raivaavat tiensä ja ottavat omansa.

Hyvää ei ole olemassa ilman pahaa, eikä pahaa ilman hyvää. Sota johtaa uudistuksiin, kasvattaa kansantaloutta, joka vaikuttaa hyvinvointiin. Toisaalta mitä tahansa uudistuksia tehtäessä joku aina kokee vääryyttä.

Yksilönä kokemus on hyvää tai pahaa luova riippuen näkökulmasta ja siitä miten ihminen haluaa siihen suhtautua. Suhtautumisemme vaikuttaa suoraan terveyteemme.

Työeläke?

 Suunnittelevat yrittäjien eläkemaksujen korottamista työtulo tasolle. 

Olen tähän asti määritellyt itse mikä tulotaso riittää minulle, jotta saan maksetuksi elämiseni ja muut kuluni. Yhteiskunnan sosiaalitukia olen saanut äitiysrahana. Kaiken muun olen rahoittanut itse, jos sen hetkiset tuloni eivät ole riittäneet, olen ottanut lisätöitä. Siivoaminen ja lehdenjako ja niissä tapahtuneet työtekniset muutokset ovat tulleet tutuksi.

Minulla on ollut yrittäjänä elämäntilanne, jossa olisin oikeasti tarvinnut yhteiskunnan sosiaalivaroista tukea. Silloin se minulta evättiin. Kysyin virkailijalta, että jos alan spurguksi, auttaisiko se saamaan lapsille vaatteet ja mahdollisuuden harrastaa. Hän myönsi näin olevan. Onneksi vanhempani olivat elossa ja tukivat mm. ruokakassillisella silloin tällöin nuo muutamat kuukaudet joita tukea tarvitsin. Kunnes sain lisätyöpaikan...

Nyt ulkopuolinen taho alkaisi määrittää mitä minun olisi tienattava, jotta voisin maksaa itselleni standardien mukaista eläkettä. Jotenkin en voi hyväksyä sitä.

Tutkitusti tutkimattomia

Kevään kylvö- ja istutuskiireiden hellitettyä olen ehtinyt välillä hetken siivota kotisivujani mm. poistanut toimimattomia linkkejä. Olen myös lukenut "uusia" tutkimuksia. Minua häiritsee se, että kaikki tutkimukset pohjautuvat tiedettyyn potentiaaliseen teolliseen tarpeeseen ja tuottoon johtavaan asiaan. Tutkimukset siis kapeutuvat. Samalla menetetään mahdollisuus oivaltaa jotain uutta.

Toki tutkimuksiin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuten rahoitus, minkä instanssin tilaama se on. Toinen iso vaikutus on ihmisen vaikutus tutkimuksiin: aina tuloksista tulkintaan. On ajateltu, että siirryttäessä tutkimuksissa pienempiin yksiköihin kuten soluihin eliöiden erilaisten reaktioiden ja tutkijan vaikutus eliöön vähenisi. Samaan aikaan on huomattu, että ihminen vaikuttaa energeettisesti atomien toimintaan. Vierekkäisissä petrimaljoissa olevat kasvien solut reagoivat viereisen petrimaljan tapahtumiin.

Energeettistä vaikuttamista on yritetty välttää tekemällä koetta hajautetusti tuhansienkin kilometrien päässä toisistaan. Ja törmätty "outoon" ilmiöön, olemme kaikki yhteydessä toisiimme tavalla tai toisella. Feronomit eivät selitä toisella mantereella tapahtuvien asioiden siirtymistä tutkittaviin eliöihin.

Selityksenä on annettu mm.morfisia kenttiä. Joka tapauksessa ilmiö on tosi. Meidän tulisi jo ymmärtää osallisuutemme koko luomakunnassa. Kantaa vastuu, alkaen omasta elämästämme ja itsestämme.

Omasta mielestä ja vähän suomen kielestä

Maailmamme kuva muodostuu omassa mielessä, kokemuksistamme, haluistamme, peloistamme ja toiveistamme. Mihin keskitämme huomiomme se kasvaa mielessämme.

Vanhoja totuuksia kaikki, mutta aina uudelleen löydettävä.

Käsillä oleva on tärkein. Se mikä on käsien ulottuvilla, mihin voimme vaikuttaa. Liikkuminen ja käsillä tekeminen auttaa surussa sekä pelossa. Keskittyminen muuhun kuin itseen. Toisaalta totutut rutiinit, joita olemme itse luoneet auttavat meitä jäsentämään maailmaa, se luo turvallisuutta. Yhteys toisiin ihmisiin, verkostoituminen, yhteisöllisyys luo vakautta.

Näinä aikoina moni hokema on saanut merkityksen mielessä. Tottumus on toinen luonto. Kun ihmisen perusoikeuksia otetaan vähitellen pois, hetken kuluttua hän on tottunut tilanteeseen ja hänen elinpiiriään ja oikeuksiaan voidaan taas karsia. Ihminen jää ihmettelemään, että miksi on paha olla eikä näe yhteyttä väärin kohtelulla ja olollaan. Sama ilmiö tapahtuu kansakunnan tasolla; naapurimaa venytti konkreettisia ja oikeudellisia rajoja. Ajan kuluessa uuteen asemaan totutaan, mukaudutaan. Mukautuminen auttaa selviytymään muuttuvissa olosuhteissa.

Dynaamisuus on erotettava mukautumisesta. Dynaaminen pystyy suuntaamaan energiansa rakentaviin ja eteenpäin vieviin asioihin. Se on muuttuvan näköistä, kun taas mukautumisessa joku muu on luonut muotin johon on asettauduttava.