Elämän arvo määritellään mielessä. Se on toisen tai oman mielen luoma kuvitus. Arvo lasketaan yhteiskunnan taholta rahassa, abstraktimpana käsitteenä se on tunnepohjainen arvo. Joka tapauksessa se on ulkopuolisen määritelmä. Entä jos ihminen itse kokee ettei hänen elämällään ole arvoa?
Armokuolema on rikokseksi laissamme määritelty. Paitsi eläinten kohdalla, jolloin sen tekemättä jättäminen on rikos. Toki tänä päivänä tappamisen saa kuka vaan tehdä kituvalle eläimelle. Mutta kaiken muun kohdalla on käytettävä ammatti-ihmistä, joka kirjaa tapahtumat tarkasti ylös ettei kukaan joutuisi syytteeseen tappamisesta tai kiduttamisesta.
Sodassa kuitenkin tapetaan ja kidutetaan. Kidutus on kansainvälisten säädösten mukaan laitonta, ja siitä voi joutua oikeuteen. Jos joku myöhemmin vie tapauksen oikeuteen. Sota on tappamista. Sitä ajatellaan sotilaiden pelinä, jossa parempi pelaaja voittaa.
Sotilaiden tappaessa toisiaan kärsivät kaikki: ihmiset, eläimet, luonto. Arvot murskataan, etiikka ja moraali unohdetaan. Sen joka puolustautuu katsotaan olevan oikeassa ja hyökkääjän väärässä. Vaikka arkielämässä yhä ihannoidaan vahvoja ihmisiä, jotka raivaavat tiensä ja ottavat omansa.
Hyvää ei ole olemassa ilman pahaa, eikä pahaa ilman hyvää. Sota johtaa uudistuksiin, kasvattaa kansantaloutta, joka vaikuttaa hyvinvointiin. Toisaalta mitä tahansa uudistuksia tehtäessä joku aina kokee vääryyttä.
Yksilönä kokemus on hyvää tai pahaa luova riippuen näkökulmasta ja siitä miten ihminen haluaa siihen suhtautua. Suhtautumisemme vaikuttaa suoraan terveyteemme.
