Maailmamme kuva muodostuu omassa mielessä, kokemuksistamme, haluistamme, peloistamme ja toiveistamme. Mihin keskitämme huomiomme se kasvaa mielessämme.
Vanhoja totuuksia kaikki, mutta aina uudelleen löydettävä.
Käsillä oleva on tärkein. Se mikä on käsien ulottuvilla, mihin voimme vaikuttaa. Liikkuminen ja käsillä tekeminen auttaa surussa sekä pelossa. Keskittyminen muuhun kuin itseen. Toisaalta totutut rutiinit, joita olemme itse luoneet auttavat meitä jäsentämään maailmaa, se luo turvallisuutta. Yhteys toisiin ihmisiin, verkostoituminen, yhteisöllisyys luo vakautta.
Näinä aikoina moni hokema on saanut merkityksen mielessä. Tottumus on toinen luonto. Kun ihmisen perusoikeuksia otetaan vähitellen pois, hetken kuluttua hän on tottunut tilanteeseen ja hänen elinpiiriään ja oikeuksiaan voidaan taas karsia. Ihminen jää ihmettelemään, että miksi on paha olla eikä näe yhteyttä väärin kohtelulla ja olollaan. Sama ilmiö tapahtuu kansakunnan tasolla; naapurimaa venytti konkreettisia ja oikeudellisia rajoja. Ajan kuluessa uuteen asemaan totutaan, mukaudutaan. Mukautuminen auttaa selviytymään muuttuvissa olosuhteissa.
Dynaamisuus on erotettava mukautumisesta. Dynaaminen pystyy suuntaamaan energiansa rakentaviin ja eteenpäin vieviin asioihin. Se on muuttuvan näköistä, kun taas mukautumisessa joku muu on luonut muotin johon on asettauduttava.
