Kuulijan korvat ja katsojan silmät

Suomen kieli on hyvin kuvaava ja merkillinen kieli. Sen voi ymmärtää juuri sanoina tai merkityksinä sanojen takana. Hyvin harvoin myöskään ymmärrämme täysin mitä puhuja tarkoittaa. Sananvalinta, kokemuksemme jopa sen hetkinen vireystasomme määrittelevät miten puhetta tulkitsemme.

Tähän vielä lisättynä se, että puhuja voi valehdella tarkoituksella ja taiten. Käyttäen sanoja niin että antaa ymmärtää vaikka ei sitä tarkoitakaan. Oman edun tavoittelulla on suuri vaikutus, se menee yli moraaliarvojen ja etiikankin.

Toisaalta kukin meistä elää omaa todellisuuttaan. Kuulee ja näkee mitä haluaa ymmärtää ja yleensä hakee kultaista kuvaa itsestään. Tuo kuva voi olla että on kaunis, haluttu, vahva, rikas mutta myös pelottava, kaikki voipa.

Totuus on kuulijan korvissa ja kauneus silmissä.

Asian äärellä

Uutisia, lehtiä lukiessani ja radiota kuunnellessani vaivun synkkyyteen. Sotia ja konflikteja, omistamisella, oikeassa olemisen tarpeella ja pelolla perusteltuja. Löytyykö mistään aikuiseksi kasvaneita päättävässä asemassa olevia?

Joudumme mukaan halusimme tai emme. Se on saanut miettimään pasifismia, puolustautumista, tappamista. Omien tekojen oikeutuksella tapetaan hyökätessä ja puolustautuessa.

Mitä sitten yksittäinen ihminen voi tehdä? Tällä kysymyksellä yleensä selitetään omaa tekemättömyyttä..Voimme puhua, kirjoittaa, marssia yhdessä. Yksittäisistä tulee joukko. Kun joukko on tarpeeksi suuri, on sillä valtaa, vaikutusvaltaa. Joka muuttaa sitä mitä tulee tapahtumaan. Tästä on lukuisia esimerkkejä lähi- ja kaukaisemmassakin ihmisen historiassa.

Synkkyyteen minut vaivuttaa se kun katselen ympärilleni näkien luodussa hyvinvointi-illuusiossa elävien ihmisten nukkuvan prinsessa-unta, josta he eivät haluakaan herätä.

Van hem muus

Meidän lapset ja muiden kakarat. Helposti pitää omia lapsiaan erilaisina ja erikoisempina kuin muiden. Onko se hyvä vai onko siitä pahoja seurauksia?

Suora vastaus lie: pahoja seurauksia. Näemme tämän perheilmiön pienistä yksiköistä suurempiin tänäkin päivänä. Oman yhteisön, oman maan kansalaiset ovat parempia kuin muiden. Tämä tunne on syvällä ja on suojellut ihmisheimoa aikoinaan.
Perheessä paremmuusajattelu näkyy vanhemman sokeutena lapsensa huonoille tavoille, piirteille ja tuhoaville persoonan piirteille. Vaan onko kyseessä tunne? Voiko sille tehdä mitään? Avoimuus ja rehellisyys, sisimpänsä kuuntelu ovat perusta tähänkin kysymykseen vastaamisessa.

Yhteisöissä ja kansoissa paremmuusajattelu oikeuttaa tappamaan, tuhoamaan ja alistamaan. Taikka tunkeutumaan toisen maahan suojelemaan omiaan ja tappamaan maan kansalaisia.

Olisiko nähtävä kaikki lapset omina vai ymmärrettävä elämän ainutkertaisuus jokaisessa yksilössä?

Mihin tähän paremmuusajatteluun perustuva kasvatus johtaa? Minkälaiseen käytökseen lastentarhasta työyhteisöihin asti?

Re sistantti

Suuri Totuus on, että ihminen näkee ja uskoo vain sellaista jota haluaa.
Hän on siis resistantti kaikelle, joka uhkaa hänen uskoaan. Vaikka todisteet jonkin muun puolesta olisivat vahvat, jopa kouriintuntuvat.

Ensimmäinen askel on saada ihminen näkemään laajemmin ja eri kulmista asioita. Se ei kuitenkaan välttämättä muuta hänen uskoaan - toiset saavat uskoa miten haluavat, mutta hänelle se oma on totta. Aina niin kauan kuin hänen uskomuksestaan on hyötyä hänelle. Tämä hyöty voi olla hyvin monenlaista aina rahallisesta mielenrauhaan.

On myös tilanteita jolloin ihmisen pelastaa se, että hän on vastustuskykyinen toisten uskomuksille kovasta painostuksestakin huolimatta. Mutta millä erottaa nämä tilanteet toisistaan? Kehoitan kuuntelemaan sisintään, tekemään sen mukaan. Jollei sisimmästäkään löydy vastausta ja tukea olemiselleen, niin voi kokeilla. Erehtyminen on salliittua, se on inhimillistä sekä hyvin opettavaa.

Tärkeintä on olla avoin erilaisille mahdollisuuksille ja punnita vakaumuksiaan sekä mielipiteitään aika ajoin.

Uusi avuttomuus

Teini selitti minulle, että hänellä on oltava toimiva kännykkä. "Mitä sitten, jos minulla on käsi poikki tai vuodan valtavasti verta, eikä voi soittaa.."
Mistä hänelle tulisi tuollaisia vammoja? Kenelle hän soittaisi?

Ennen oli toisin. Kaupungeissa oli puhelinkopit, maaseudulla joka talossa lankapuhelimet. Harvoin kuoltiin hoidon tai avun puutteeseen. Sitäkin aikaisemmin monet ihmiset osasivat itse toimia tai kylästä löytyi aina joku joka osasi tehdä jotain. Myöskin onnettomuustapauksissa.

Tarkalleen ei ehken osata selvittää mistä tämä pelottelukulttuuri on alkanut. Lapsia on peloteltu, jotta ne uskoisivat paremmin eivätkä tekisi hölmöjä kun aikuisia ei ole paikalla. Kansoja on peloteltu jotta ne olisivat helpompia hallita.

Tekniikka ja kehitys ei ole kehittänyt ihmistä ollenkaan. Merkit näyttävät sille että taantuminen on jo pahaa...

Salaan kavalaa

Huomasin itsessäni saman, joka on jo tutkimuksin todettukin. Facebook-sivun ylläpitäminen saa sinänsä inhimillisen piirteen kasvamaan suhteettomiin mittoihin. Ihmisellä on tarve tulla hyväksytyksi, halu että häntä katsotaan suopein silmin.

Aloitin facebook-sivuni, johon keräsin minua kiinnostavia artikkeleita ja tutkimustuloksia sattumalta; tein sen yhdistyksen hallituksen pyynnöstä eräälle yhdistykselle, jota tämä hallitus ei sitten huolinutkaan. Siirsin sen omiin nimiini ja aloin pitää sitä omaksi huvikseni. FB:n sääntöihin kuului, että tällaisesta sivusta tulee virallinen vasta kun sillä on 25 kannattajaa. Pyysin sukulaisia ja tuttavia tykkäämään sivustani.

Alkuun teinkin sivua silloin kun muistin ja omaksi huvikseni. Tykkääjien määrän lisääntyessä aloin miettiä tarkemmin mitä linkitän sivulle. Vähitellen se mikä miellytti tykkääjiä alkoi ohjata sitä mitä laitoin sivulle. Lopulta minulle oli tärkeintä se että linkittämäni asiat saivat huomiota. Tarkistin "fanien" määrän ja kunkin linkin saamaan huomion säännöllisesti. Negatiiviset huomautukset saivat minut puolustuskannalle.

Ja kaikki tämä vaikka ylläpitämäni sivu ei olekaan yritykseni sivu vaan vain "omaksi huviksi" ylläpidetty..

Vappuna

Karnevaalitunnelma vuosien kokemuksena tahtoo syrjäyttää pessimistisen olon.
On syytäkin aina välillä jättää uutiset lukematta, tiliotteensa selaamatta ja piilottaa laskut serpentiinien alle. Nollata ajatukset ja unohtaa huolet. Nauttia siitä, että on vielä tässä, elämässä. Loppujen lopuksi ovat kaikki muutoksen mahdollisuudet jokaisella elävällä aina läsnä.
On hetki nauttia mahlan virtaamisesta, lehtien puhkeamisesta. Seksuaalisuudesta ja elämän rytmistä.
Rummut pärisköön ja torvet soikoon!