Tie teellisyydestä

Tieteellisyyden vaatimus saa pienemmässäkin mittakaavassa muutoksia ajatusmaailmassa aikaan. Huomaan etsiväni tutkimuksista todisteita asioille joiden haluaisin olevan totta. Minä joka arvostelen tutkimuksia julkisesti. Joudunko taas palaamaan itseni ymmärtämisessä lapsuuteen sekä suomalaiseen kulttuuriin: "vaatimattomuus kaunistaa" - mentaliteettiin. Eli en voisi yksinkertaisesti vain luottaa omaan järkeeni ja sisimpäni ääneen sekä kokemuksiini? Mikä pahempaa: puhuisin ääneen omasta maailmankuvastani ja kokemusmaailmastani käsin. Ja vielä ylpeänä kyvystäni kokea ja järkeillä. Olla olemassa, oppimassa.

Ja mikä sitten minua nyt liikuttaa, saa vakuutta puheisiini: ne tutkimukset, jotka on tehty jonkun ajatuksen ja olettamuksen pohjalta...ja niitä todistamaan.

Kehitys haasteita

Seurasin 14-kesäisen touhuja: häntä oli pyydetty tekemään jotain. Tyttö kierteli, kaarteli teki kaikkea muuta kuin sitä mitä oli pyydetty. Teini-ikäisen kehityshaaste on oppia ylittämään vastustuksen ja mukavuuden halunsa asioiden ja yhteisönsä eduksi.
Tässä kehityskaudessa epäonnistuneita aikuisia tapaa yhdistyksissä ja työpaikoilla. Ne ovat niitä, jotka ensimmäiseksi vastustavat kiihkeästi kaikkea entisestä poikkeavaa ja sen jälkeen ovat vain vastahankaan asialle. He vastustavat kaikkea missä he joutuisivat opettelemaan uutta, luopumaan kaavoistaan tai saavuttamastaan vallasta. Kun taas teini-iässä se on lähinnä oman mielen mukaan tekemisen ja näennäisen vapauden menettämistä; paradoksi teinillä on, että tehdessään hän tuleekin vapaammaksi, riippumattomammaksi aikuisista ja muista.
Samoin kävisi aikuisen: jäykästi jostain kiinni pitäessään hän sitoo itseään tiukemmin johonkin. Liikkuma-ala hänellä supistuu. Avarasti ajatellessaan ja asioita katsoessaan aikuisen mahdollisuudet vaikuttaa ja tehdä laajenevat.


14-vuotiaassa piirre on huvittava. Aikuisessa yhteisön ilmapiiriä tuhoava.

Euron maista

Viikonloppuna olin Brysselissä toteamassa, että äärimmilleen viety demokratia on kallis ja lapsellisiakin piirteitä saava järjestelmä. Direktiiveille naureskellaan, mutta myös pelätään. Ne ovat aikuisten ihmisten kompromisseilla luomia lainvoimaisia säännöstöjä. Kun kukin ajaa vain omaa etuaan, on siitä seurauksena lobbausta, manipulointia ja kaupantekoa. Hienoissa puitteissa tehtynä yleisen uskottavuuden lisäämiseksi.

Euroopan parlamentissa on myös ihmisiä, jotka aidosti ajavat kaikkien ihmisten etua, ajattelevat luontoa ja jälkipolviakin. Mutta he ovat systeemissä, jossa jotakin voi saavuttaa tekemällä kauppoja ja kompromisseja...
Lopulta myös itsensäkin kanssa.

Ketun ja Oravan kohtauspaikka

Onnetonta

Vähitellen valtamedian ja erilaisten järjestöjen jakama tieto Japanin ydinvoimala onnettomuudesta alkavat lähestyä toisiaan. Kun totuus lyö lekalla päin näköä niin sitä ei voi enää kiistää?
Pian ydinvoimala onnettomuuksien vakavuusluokittelua on muutettava. Ihmisen mieli on erikoinen: se reagoi lukuihin ja väitteisiin sen mukaan mitä se haluaa uskoa. Japanissa on menossa katastrofi, joka jo luonnontapahtumien (maanjäristys ja tsunami) vuoksi on megaluokkaa. Siellä meneillään oleva ydinvoimalaonnettomuus luokitellaan Tsernobylissa tapahtuneen onnettomuuden kanssa vakavimpaan 7 luokkaan. Fukushima on vain paljon pahempi ja loppujen lopuksi paljon laajemmin vaikuttava onnettomuus kuin Tsernobyl konsaan.

Siellä täällä ympäri maapalloa kansa kuohuu ja haluaa päästä eroon diktatoriasta.
Ja länsimaat kuvittelevat osaavansa ja pystyvänsä hallitsemaan kaikkea sotkeutuen muiden maiden asioihin itsevaltiaan elkein. Näin on myös ydinvoiman kanssa, sitä teknistyneissä maissa kuvitellaan pystyttävän hallitsemaan. Vaikka jo runsaslumisempi talvi ja kovemmat tuulet aiheuttavat ongelmia "kaikkivoivassa" teknologiassa ja kehityksessä.

Kuitenkin ihmisen kyvyt ovat parhaimmillaan ihmisen elämässä, yksilön kokoisessa.

Lääkärin vala

LÄÄKÄRINVALA

"Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.

Työssäni noudatan lääkärin etiikkaa ja käytän vain lääketieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödyllisiksi osoittamia menetelmiä. Tutkimuksia ja hoitoja suositellessani otan tasapuolisesti huomioon niistä potilaalle koituvan hyödyn ja mahdolliset haitat.

Pidän jatkuvasti yllä korkeaa ammattitaitoani ja arvioin työni laatua.
Suhtaudun kollegoihini kunnioittavasti ja annan heille apuani, kun he potilaita hoitaessaan sitä pyytävät. Rohkaisen potilaitani kysymään tarvittaessa myös toisen lääkärin mielipidettä.
Kunnioitan potilaani tahtoa. Pidän salassa luottamukselliset tiedot, jotka minulle on potilaita hoitaessani uskottu. Täytän lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä enkä uhkauksestakaan käytä lääkärintaitoani ammattietiikkani vastaisesti."

Painotukset blogin kirjoittajan. Kuinka nämä painotetut kohdat toteutuvat sinun kohdallasi käydessäsi lääkärissä? Entä lääkärinvalan tehneiden toimissa? Puheissa?

Uuti soinnista

Japanissa tapahtuneen katastrofin uutisointia on ollut mielenkiintoista seurata. Tarkimmat, parhaimmat tiedot ovat löytyneet "vaihtoehtoisilta" sivuilta ja valtamedia taas on tukeutunut mutu-tuntumiin ja "viralliseen" tietoon, joka yleensä ei ole sanonut yhtään mitään oikeasta tilanteesta, vaan on esitellyt viranomaisten hysteriaa ehkäiseviä tyhjiä kannanottoja.
Saman ilmiön olen huomannut muissakin "katastrofaalisissa" tapahtumissa: rokotusohjelmissa, luonnonmullistuksissa, kansannousuissa..
Olisiko päättäjienkin alettava noudattamaan avoimuutta tiedottamisessaan ettei heiltä menisi täysin uskottavuus? Samalla lobbaajien vaikutusmahdollisuus viralliseen tietoon pienenisi; eivätkä päättäjät enää ratsastaisi ihmisten peloilla ja mielikuvilla vaan luottaisivat kansan järkeen ja päättelykykyyn.