Sika influenssa

Virallisella taholla Euroopassa on päädytty siihen, että sikainfluenssarokote lisäsi narkolepsia-tapauksia varsinkin Suomessa ja Ruotsissa. Selityksessä mainitaan, että mukana täytyy olla perinnöllinen tekijä ja sitten joku infektio. Tämä selitys toi mieleeni lasten diabeteksen, jonka lisääntymistä on selitetty samalla mallilla: rokote + perimä + joku infektio ja oma keho tuhoaa betasoluja haimassa.

Suomessa on vahva tuberkuliininen perimä homeopatian mukaan. Tuberkuliiniseen perimään kuuluu allergiat, astma, sydän- ja verisuonisairaudet sekä diabetes....
Luonnonlääketieteessä meillä räjähdysmäisesti lisääntyneen lasten diabeteksen selitykseen on otettu mukaan myös maidon valkuainen, joka pilkotun (homogenoidun) rasvan mukana imeytyy suoraan verenkiertoon, jossa immuunipuolustus käsittelee sitä ulkopuolisena, vieraana aineena, joka on tuhottava. Maidon valkuaisen rakenne muistuttaa näitä jo mainittuja beta-soluja...

Mitä ajatuksia tämä uutinen sitten tuo mieleen siitä miten hyvin koululääketieteen puolella ymmärretään ihmisen kehon toimintaa. Tai halutaan ymmärtää kun kyseessä on isot rahat...

Marja metsässä

Naureskelin 12-vuotiaan touhuja ollessamme poimimassa vadelmia vanhalta hakkuuaukealta. Hän valitteli epätasaista maastoa, janoa. Erityisen kuoppaisen ja oksaisen marjakon luona hän sanoi minulle, että tuolla on paljon marjoja, minun pitäisi mennä noukkimaan ne. Kysyin, että miksei hän itse käy noukkimassa niitä isoja vadelmia. Hän ei mennyt koska siellä oli niin paljon kuoppia, hankalaa kulkea.

Noukkiessani niitä suuria marjoja hankalasta maastosta jäin pohtimaan ihmisen luonnetta. Kuinka usein iästä riippumatta jätämme tilaisuuden hyvään käyttämättä, koska pidämme maastoa liian hankalana. Emme viitsi, jaksa tai kehtaa..Ja kun toinen sitten käyttääkin sen tilaisuuden hyväkseen, niin valitamme hänen hyvää onneaan, unohtaen kuopat ja risut, joista hänen on täytynyt selvitä.

Tieteellinen tutkimus

Olen innostunut tutkailemaan erilaisia tutkimuksia, tieteellisiä tietenkin. Olen sitä mieltä, että tieto lisää vapautta ajatella ja päättää itsenäisesti. Alkutuskan jälkeen; sen tunteen, että ei halua tietää, koska kohta ei pysty nauttimaan mistään, täytyy pelätä kaikkea, tulee hauskempi vaihe. Oppiminen itsessään on jo hauskaa, sen lisäksi tutkimusten lukeminen on viihdyttävää.

Niitä lukiessa mietiskelee tekijöitten vaikuttumia, sekä tavoitteita. Huvittavinta on se kun on tehty tutkimus, joka kumoaa vallassa olevaa käytäntöä. Siitä aletaan myös puhua julkisesti paljon. Vallassa olevat eivät voi kasvojensa menettämisen pelosta myöntää virhettään vaan he alkavat rahoittaa ja suoltaa uusia tutkimustuloksia, väitteitä sekä markkinointia, kuvaansa kiillottaakseen?

Näin on rokotteiden kohdalla. Luonnollisen ruuan kohdalla; teolliset valmisteet, margariini, maitotuotteet... Yleensäkin kaikessa sellaisessa, jossa teollisuudella pyörii suuret rahat.

Nyt on muun muassa "löydetty", että kolesterolilla on yhteyttä antibiottiresistanttiin kantaan Helico-bakteeria, jonka on jo päätetty olevan monen vakavan tilan syy.
http://www.asm.org/index.php/news-room/jt0611b.html?title=Cholesterol+Boosts+Antibiotic+Resistance+in+H.+pylori

Luontaisterapeuttia kiinnostaa eniten se mikä altistaa ihmisen juuri tälle tulehdukselle...

Näistä tutkimuksista: ihmisellä on mahdollisuus löytää kaikkiin mielipiteisiinsä todisteita. Tutkimuksen lopputulos on jo sen asettamisessa...

Perin Nöllistä

Jaksan ihmetellä sitä miten ihmisten kokemuksiin ja kokemusperäisiin asioihin suhtaudutaan. Kuitenkin jokainen meistä perustaa kaikki käsityksensä menneiden kokemustensa varaan. Myös ne tieteellisetkin.

Viime aikoina olen tutkinut perinnöllisyyttä ja solumuistia ihmisen elämäntarinan, en sairauksien kannalta. On lohdullista huomata kuinka minua ennen eläneet sukulaiseni ovat jättäneet minulle perintönä oman elämänsä kokemuksia niin hyvässä että pahassa; ratkaisemattomia traumoja, joita olen oman elämäni tapahtumissa kerrannut. Eläessäni mahdollistan niiden ratkaisemisen ja sukuni kehittymisen ihmisenä. Tai jollen ratkaise, se jää tulevan sukupolven tehtäväksi. Joka on jo nähtävissäkin jo täysi-ikäisissä lapsissani; samoja opinpaikkoja he ovat elämässään saaneet/valinneet kuin itsekin aikoinaan valitsin, enkä silloin valitessani kyennyt ymmärtämään ratkaisujani enkä valintojeni perustaa.

Haluan uskoa, että kykenen edelleen vaikuttamaan tulevien sukupolvieni elämään, tekemällä muutoksia omassa elämässäni: tavassani olla, maailmankuvassani sekä ihmisyyden hyväksymisessä. Aina ei ole helppoa hyväksyä joitakin ihmisyyden piirteitä itsessään - helpommin ne näkee toisissa...
Vaikken itse enää synnytäkään lapsia, voin isovanhempana, tavallani olla ihminen vaikuttaa lähimmäisiini.

Tie teellisyydestä

Tieteellisyyden vaatimus saa pienemmässäkin mittakaavassa muutoksia ajatusmaailmassa aikaan. Huomaan etsiväni tutkimuksista todisteita asioille joiden haluaisin olevan totta. Minä joka arvostelen tutkimuksia julkisesti. Joudunko taas palaamaan itseni ymmärtämisessä lapsuuteen sekä suomalaiseen kulttuuriin: "vaatimattomuus kaunistaa" - mentaliteettiin. Eli en voisi yksinkertaisesti vain luottaa omaan järkeeni ja sisimpäni ääneen sekä kokemuksiini? Mikä pahempaa: puhuisin ääneen omasta maailmankuvastani ja kokemusmaailmastani käsin. Ja vielä ylpeänä kyvystäni kokea ja järkeillä. Olla olemassa, oppimassa.

Ja mikä sitten minua nyt liikuttaa, saa vakuutta puheisiini: ne tutkimukset, jotka on tehty jonkun ajatuksen ja olettamuksen pohjalta...ja niitä todistamaan.

Kehitys haasteita

Seurasin 14-kesäisen touhuja: häntä oli pyydetty tekemään jotain. Tyttö kierteli, kaarteli teki kaikkea muuta kuin sitä mitä oli pyydetty. Teini-ikäisen kehityshaaste on oppia ylittämään vastustuksen ja mukavuuden halunsa asioiden ja yhteisönsä eduksi.
Tässä kehityskaudessa epäonnistuneita aikuisia tapaa yhdistyksissä ja työpaikoilla. Ne ovat niitä, jotka ensimmäiseksi vastustavat kiihkeästi kaikkea entisestä poikkeavaa ja sen jälkeen ovat vain vastahankaan asialle. He vastustavat kaikkea missä he joutuisivat opettelemaan uutta, luopumaan kaavoistaan tai saavuttamastaan vallasta. Kun taas teini-iässä se on lähinnä oman mielen mukaan tekemisen ja näennäisen vapauden menettämistä; paradoksi teinillä on, että tehdessään hän tuleekin vapaammaksi, riippumattomammaksi aikuisista ja muista.
Samoin kävisi aikuisen: jäykästi jostain kiinni pitäessään hän sitoo itseään tiukemmin johonkin. Liikkuma-ala hänellä supistuu. Avarasti ajatellessaan ja asioita katsoessaan aikuisen mahdollisuudet vaikuttaa ja tehdä laajenevat.


14-vuotiaassa piirre on huvittava. Aikuisessa yhteisön ilmapiiriä tuhoava.

Euron maista

Viikonloppuna olin Brysselissä toteamassa, että äärimmilleen viety demokratia on kallis ja lapsellisiakin piirteitä saava järjestelmä. Direktiiveille naureskellaan, mutta myös pelätään. Ne ovat aikuisten ihmisten kompromisseilla luomia lainvoimaisia säännöstöjä. Kun kukin ajaa vain omaa etuaan, on siitä seurauksena lobbausta, manipulointia ja kaupantekoa. Hienoissa puitteissa tehtynä yleisen uskottavuuden lisäämiseksi.

Euroopan parlamentissa on myös ihmisiä, jotka aidosti ajavat kaikkien ihmisten etua, ajattelevat luontoa ja jälkipolviakin. Mutta he ovat systeemissä, jossa jotakin voi saavuttaa tekemällä kauppoja ja kompromisseja...
Lopulta myös itsensäkin kanssa.