Homeopatiaa on nimitetty monella halventavalla nimityksellä. Tosiasiallisesti se on lääketiedettä jossa ensimmäisenä tutkittiin kasvien ja muiden käytössä olevien lääkinnällisten aineiden tieteellistä perustaa. Tutkimuksia tehtiin samoihin aikoihin kuin ns. perinteinen lääketiede oli vielä lapsen kengissä suonen iskentöineen ja elohopealla lääkitsemisineen.
Homeopatian isänä pidetty Samuel Hahnemann suoritti tohtorin opinnot valmistuen v.1779 Erlangenin yliopistosta. Vuonna 1790 julkaistiin hänen tutkimuksensa (Journal of practical Medicine, Vol. 1 Issue 1, 1796" Experiments concerning a new principle for the discovery of the healing forces of drug substances besides a short review of what is known so far" ) Tutkimukseensa hän tutki Cinchona officinaliksen vaikutusta terveillä ihmisillä pitäen tarkkaa tilastoa ja päiväkirjaa. Kokemuksestaan hän myöhemmin kirjasi pykälän (§ 274) filosofiseen homeopaattiseen kokoelmaansa: "The whole pathogenetic effects of the several medicines must be known (idea, jota ei tässä ns. perinteisessä lääketieteessä muisteta toteuttaa tänä päivänäkään); that is to say, all the morbid symptoms and alterations in the health that each of them is specially capable of developing in the healthy individual must first have been observed as far as possible before we can hope to be able to find among them and to select suitable homeopathic remedies for most of the natural diseases".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti