Muuttuva maailma, mutta entä ihminen?

Sosiaalisen median sääntöjen muuttuessa voi valtavirrasta poikkeavakin mielipide päästä julkisuuteen. Vastakkainasettelu ja erilailla ajattelevien mustamaalaaminen on tavanomaista kaikissa piireissä. Samoin ns. luontaislääketieteen puolella. Sellaista vierastan. Haluan elää rauhassa ja päättää itse miten minua, aikaisemmin myös alaikäisiä lapsiani, hoidetaan. Kun yhteiskunta muuttuu holhoavaksi (ymmärrän että heikompia pitää auttaa), silloin ahdistun ja kun tarpeeksi ahdistetaan, olen valmis "nousemaan barrikaadeille". Olen sitä tehnytkin, vielä kun pystyi sitä tekemään. Olisiko nyt taas aika saada äänensä kuuluville?

Ihmisen hyvinvointi lähtee juurista alkaen eli ravinnosta lähtien. Se tulisi tuottaa mahdollisimman luonnon mukaisesti ja muita eläviä kunnioittaen: kierrätystalous.. Teho-sana, tehokas saa minut "varpailleen". Yleensä se tarkoittaa keinotekoisesti tehtyä tai geenejä manipuloivaa, vain ihmistä hetkellisesti hyödyttävää. Kun ihminen kuvittelee hallitsevansa luontoa ja nostaa itsensä muita luotuja paremmaksi, hän on aina väärässä. Yleensä se vaatii vuosia tai vuosikymmeniä, että sellainen ylimielisyys alkaa näkyä.. Ilmastonmuutos...mihin yhden lajin viljellyt puumetsätkin ovat johtaneet? 

Taustalla hyvin usein on myös teollisuus, teollisesti eli massatuotannossa pitää tehdä tulosta. Ja osakkeen omistajat hurraavat...

Tieteellistä huuhaata, osa 1

Homeopatiaa on nimitetty monella halventavalla nimityksellä. Tosiasiallisesti se on lääketiedettä jossa ensimmäisenä tutkittiin kasvien ja muiden käytössä olevien lääkinnällisten aineiden tieteellistä perustaa. Tutkimuksia tehtiin samoihin aikoihin kuin ns. perinteinen lääketiede oli vielä lapsen kengissä suonen iskentöineen ja elohopealla lääkitsemisineen. 

Homeopatian isänä pidetty Samuel Hahnemann suoritti tohtorin opinnot valmistuen v.1779 Erlangenin yliopistosta. Vuonna 1790 julkaistiin hänen tutkimuksensa (Journal of practical Medicine, Vol. 1 Issue 1, 1796" Experiments concerning a new principle for the discovery of the healing forces of drug substances besides a short review of what is known so far" ) Tutkimukseensa hän tutki Cinchona officinaliksen vaikutusta terveillä ihmisillä pitäen tarkkaa tilastoa ja päiväkirjaa. Kokemuksestaan hän myöhemmin kirjasi pykälän (§ 274)  filosofiseen homeopaattiseen kokoelmaansa: "The whole pathogenetic effects of the several medicines must be known (idea, jota ei tässä ns. perinteisessä lääketieteessä muisteta toteuttaa tänä päivänäkään); that is to say, all the morbid symptoms and alterations in the health that each of them is specially capable of developing in the healthy individual must first have been observed as far as possible before we can hope to be able to find among them and to select suitable homeopathic remedies for most of the natural diseases".

Elämänoppia dekkarista

Olen lueskellut dekkareita ajan kuluksi, talvella ei ole juuri kuin lumitöitä ja lämmityspuiden, joita olen kerännyt omalta tontilta (viimeksi lumen ja tuulen katkoman 20 m korkean kuusen latvan) pilkkomista.

Käsiini on osunut maailmanpolitiikkaa käsitteleviä dekkareita. Samaan aikaan kuunnellessa uutisia tulee mieleen kuinka paljon ne kuitenkaan ovat fiktiivisiä. Vastakkainasettelu, voimien mittely, hengissä säilyminen ovat teemoja niissä. Kun seuraa uutisointia niin idästä kuin lännestä, on pakko ihmetellä koska ihmiset/päättäjät kasvavat aikuiseksi, ymmärtävät vastuunsa elämästä.

Itselläni on lapsia ja lastenlapsia, joissa näen elämänvaiheita, joita olen elänyt. Luulen ymmärtäväni kuinka eri elämämme vaiheet vaikuttavat eri ikäisten päätöksissä. En kuitenkaan ymmärrä nyt, enkä puoli vuosisataa sitten ymmärtänyt, kaksinaismoralismia. Minulla on ollut vaikea antaa myönnytyksiä yli oman moraalini ja etiikkani - tärkeintä on elää sovussa itsensä kanssa. Eli omien elämänarvojensa mukaan eläminen. En voi omilla toimillani tuhota muiden mahdollisuuksia elää. Tämä yltää mahdollisuuksieni mukaan myös eläimiin. Kun tuotan ruokaani, on se tehtävä luontoa, eläimiä kunnioittaen. 

Politiikassa joutuu tekemään kompromisseja ja ostamaan itseä hyödyttäviä päätöksiä. Minusta ei olisi politiikoksi. Voisiko asioita hoitaa tekemättä kauppaa omilla arvoillaan?

Luonnossa luonnostaan

 Kasvoin retkeilyyn isäni huomassa.

Hän oli oppinut erätaitoja vanhemmiltaan ja vanhemmilta sisaruksiltaan. Sekä itse retkeilemällä yksin tai kaverin kanssa. Hänelle yksin metsässä oleminen ei ollut pelottavaa.

Tärkeimpinä asiana hän painotti luonnon kunnioittamista ja kuuntelemista. Luonnossa piti kulkea aistit avoimina. Isän kanssa oli turvallista kulkea luonnossa minä vuoden tai vuorokauden aikana tahansa. Samalla hän jakoi tietämystään kertoen mitä ja miksi teki. Retkivarusteena meillä oli mitä mukanaan selässän jaksoi kantaa: puukko, pieni kirves, teltta, tulitikut, evästä ja ruuanlaitto- sekä kalastusvälineitä. Nykyajan mukavuuksina oli makuupussi ja muovi teltan päälle. Liikuimme veneellä ja jalkaisin.

Opin hänen kanssaan luottamaan malttiin ja neuvokkuuteen. Maalaisjärkeen. Maalaisjärjellä ja retkeily kokemuksistani johtuen olen seurannut ihmisten välinpitämättömyyttä luontoa kohtaan surulla ja pelolla. Retkeillessämme isän kanssa periaatteena oli, että kaikki mitä kannettiin metsään tuotiin myös pois. Paitsi ruoan syömisen lopputuotokset; ulosteet ja virtsa, jotka peiteltiin tuottamisen jälkeen. 

Samoilla suuntaviitoilla olen asunut maalla ja hoitanut puutarhaa, käynyt metsästä keräämässä ruokaa, kalastanutkin. Sen verran kerätään, kalastetaan kuin itse (tai perhe) kulutetaankin. Olen käynyt maa- ja metsätalouskouluja oppiakseni tuottamaan myös muille ja saamaan elantoni maasta ja metsästä. Ruokaa isommallekin porukalle tuottaminen voi olla luontoa kunnioittavaa ja kuuntelevaa. Isän oppien mukaan, jos näin ei toimi niin se kostautuu, pahimmassa tapauksessa hengen menona.

 

Valmiiksi viitoitettu

Elämässä tulee aikoja jolloin ei tiedä mitä tehdä, mihin päin pyrkiä elämässään.

Kulkee kuin sakeassa sumussa kun ympäristö ei tarjoa katseelle kiinnekohtaa. 

Viittoina kulkusuunnalle toimii jo luodut raamit sekä vastuut elämässä.

Mutta poiketako valmiiksi viitoiteltulta tieltä?  Poiketako kun lapset ovat omillaan

tai kun menettää työpaikkansa, terveytensä tai puolisonsa, jonka kanssa on jakanut

elämänsä.

Itselläni kuluneet pari vuotta ovat olleet erittäin haasteellisia. Ensin puolisoni oli kuolla ja valmistauduin pärjäämään jollakin lailla yksin. Sitten hän saikin määrittelemättömän jatkoajan elämälleen - palatako vanhaan suunnitelmaan vai ymmärtääkö itsensä uudella lailla. Sitten oma terveyteni alkoi pettää rankan elämän: 4 lasta kuudessa vuodessa, fyysisesti raskaita töitä parikymppisestä alkaen, puolisoni jatkuvat sairaalareissut ambulanssilla, seurauksena. Turvauduin julkiseen terveyden huoltoon, josta apu tuli 13 kuukautta hakemisen jälkeen eli en enää uskonut sieltä apua saavani vaan suunnittelin miten pärjään jatkossa. "Pisteenä iin päälle" verottaja vaati kuittini viime vuodelta nähtäväkseen. Voimavarojeni ollessa vähissä en pystynyt puolustautumaan vaan sain lisäveroja, joita maksoin vähistä säästöistäni.

Naiset suvuissani, niin isän kuin äitinikin puolelta, ovat olleet vahvoja ja kantaneet vastuunsa.

Veren perintö vai epigeenit ovat kannatelleet minua eteenpäin. Vaan pitäisikö poiketa

viitoitetulta  tieltä?

Perspektiivi

Perspektiivi muuttuu ikääntyessä taaperosta vanhukseksi,

Se muuttuu kokemusten, niin myönteisten kuin vaikeiden myötä. 

Paradoksi: perspektiivin muuttuessa muuttuu kokemus näkemästään.

 

Kohdennetusti saatavilla

Naamakirja ahdingossaan on muuttunut maksulliseksi. Kun sen salainen tietojen kerääminen on tullut julki ja siitä on käyty oikeuttakin, se muutti toimintatapaansa. Varojen kerääminen tapahtuu nyt julkisesti maksun kautta, ennen se myi keräämiään tietoja kolmansille osapuolille. Joka jatkuu uudessa muodossakin kuukausimaksujen keräämisen lisäksi. Eli poistun kyseisestä kanavasta.

En voi hyväksyä sitä, että kauttani he luvan kanssa keräävät tietoja muista ihmisistä, ja luovat meta-analyyseja. Meta-analyyseja on käytetty jo pitkään päätettäessä mitä myydään ja kenelle; mitä hankitaan/ tehdään myytäväksi ja mitä jätetään pois markkinoinnista ja lopetetaan tuottaminen.

Olen halunnut itse päättää mitä tarvitsen ja milloin. Nyt siirrytään yhä enemmän massatuotantoon, tasapäistetään kuluttajia. On aina vain vaikeampaa päättää omien tarpeiden pohjalta mitä hankkia ja omistaa.

Jatkan yrittäjänä olemista. Naamakirja oli yksi kanava, jota kautta sain tiettäväksi, että toimin. Nyt on taas luotettava puskaradioon, eli tehtävä työnsä hyvin. Vaikka neljännesvuosisata yrittämistä ja oppimista on jo takana niin opiskelen yhä lisää. Tiedon lisäksi, läsnäolo asiakkaalle on tärkeimpiä asioita työssäni; niin on ollut viime vuosituhannella ja tulee jatkossakin olemaan..