Luokittelu hämärtää ymmärrystä

 Luokittelu kuuluu ihmiseen. Sen avulla on tehty asioita ja ilmiöitä käsiteltävimmäksi. Luokitellessa kerätään samankaltaisia asioita tietyillä säännöillä saman otsikon alle. Luodaan kaava tai säännöstö jonka avulla luokitellaan. 

Se kuitenkin aina rajaa jotakin pois. Koskaan ei nähdä ilmiöitä ja asioita kokonaisuuksina.

Ihmiseen kuuluu myös jako hyödyllisiin ja hyödyttömiin, ystäviin ja vihollisiin - ihmisen näkökulmasta.

Luokitteluun liittyy myös tunnelataus, joka hämärtää todellisuuden tajua. Tästä seuraa väistämättä jako hyödyllisiin/hyödyttömiin, ystäviin/vihollisiin. 

Mitä jos tänään huomaisit tämän ja ymmärtäisit enemmän?

Syyllisyydellä ohjailtuja

Sitä käyttää niin vanhemmat kasvatuksessaan kuin oman maan ja muiden maiden päättäjät puheissaan. Mitä jos tunnistaisimme sen kun meitä manipuloidaan syyllistämisellä? Emmekä antaisi sen enää vaikuttaa? Alusta asti, kunhan ensin tunnistamme kuinka syyllistäminen tapahtuu ja milloin. 

Sitä tapahtuu perheistä valtiotasolle. Muutos olisi iso. Ja menisikö se parhaaseen suuntaan? Yrittämättä ei tiedä. Ensin olisi tunnistettava ilmiö joka päiväisessä elämässämme. Tunnistamiseen vaaditaan huomaaminen, ja se tapahtuu olemalla läsnä itsessään sekä omassa elämässään. Syyllistämättä muita siitä keitä olemme, mitä ajattelemme sekä teemme.

Huumorilla ja myötätunnolla se on helpompaa...

Tutki mattomuus; tuiki tavattomuus

 Mm. mediaseksikkyys ja tuotteistavuus ovat tämän päivän tutkimusten rahoituksen vaateita.

Tutkimus vaatii resursseja: taloudellisia, kapasiteettia tutkia. Tutkimuksen tekeminen maksaa välineinä, palkkoina, paikkojen vuokrana jne. Taloudellisesti riippumattomia instansseja ei enää ole. Jokaisen tutkimuksen rahoituksen taustalla on instanssi joka odottaa hyötyvänsä tutkimuksesta. Näin on myös valtion tutkimuskeskusten suhteen.

Ongelmallisia kohtia puolueettomalle tutkimukselle rahoituksen suuren vaikutuksen lisäksi on monia. Tutkimusta aloittaessa on määriteltävä tarkasti mitä tutkii. Muut vaihtoehdot suljetaan pois, vaikka niitä nousisi tutkimuksen aikana, ei niitä saa ottaa mukaan. Niistä on tehtävä uusi tutkimus, johon hankittava rahoitus...Yksinkertaistettuna rajaaminen ja puolueellisuus ovat vaikuttamassa lopputulokseen. Yhtenä epävarmuustekijänä, suurena sellaisena, on ihminen, tulkitsija.

Eräät otsikoissa viime aikoina olleet asiat ovat olleet ultraprosessoitu ruoka, lihavuus..

https://www.nature.com/articles/s44324-025-00056-3

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/lihavuus/ultraprosessoitu-ruoka-saattaa-vaikuttaa-aivoihin-ja-johtaa-ylensyontiin 

https://www.duodecim.fi/uux28470/

https://tieku.fi/terveys/ultraprosessoitu-ruoka-voi-heikentaa-miesten-sperman-laatua-ja-lihottaa

Taustalla häärää huoli veronmaksajien vähenemisestä, toisella puolella ruokateollisuus (osakkeenomistajat). Ostettuja julkkiksia, väitteitä ja tutkimuksia esiintyy mediassa. 

Tuotantoeläinten terveydestä ollaan oltu huolissaan jo vuosikymmeniä, puhuttu ravinnon vaikutuksesta niiden terveyteen...

Tieteellistä huuhaata osa 2.

 Vertailu, vastakkain asettaminen ja kilpailu. Niiden ei kuulu olla osa tieteellisyyttä. Uteliaisuus ja avoin mieli ovat vieneet suuriin oivalluksiin. 

Mikä tänä päivänä ohjaa tutkimusta: rahoitus, eri teollisuuden alojen intressit, erilaiset pinnalla=otsikoissa olevat muoti-ilmiöt ja kaupallisuus. Kun tiedon jano ja auttamisen halu tähän asti ovat olleet parhaimmat ohjaajat tutkijoille.

Vastakkain asettelu ja kilpailu ovat johtaneet tuhoon ja sotiin. Tuhoaminen ja sota ovat myös lääketieteessä käytettyjä sanoja tautien ja sairauksien hoitamisessa.

*******************************

Järki asetetaan johtoasemaan, päätöksien perustalla olemaan.

Järjen luoma kuva kokonaisuudesta on kangastusta. Näin kokonaisuus hukataan.
Mikä oikeasti on, vain varjoista mitataan. Mitattua pidetään totena, toiminnan perusteena.

Tutkittaessa nähdään vain se joka aluksi ennustetaan.
Näin maailman kuvaa luodaan, ja kuvan kaltaiseksi maailmaa muokataan.

Monopoli

Ihminen, käyttäjä menettää "kuningas asemansa" kun yritys tai instanssi saa alueella monopoliaseman. Silloin toiminta ja rahoitus määräytyy yrityksen/instanssin tarpeista, ei yksittäisen ihmisen.  Näin on pienemmän ja suuremmankin tekijän kohdalla. 

Vastaanottoni on Lahdessa. Pari kevättä sitten näyteikkunaan ilmestyi reikä. Taloyhtiö tilasi paikalliselta lasifirmalta, jolla on seudulla monopoliasema, uuden näyteikkunan asennuksineen. Suuren kokonsa vuoksi ikkunaa ei tavallisilla konsteilla vaihdetakaan. Tämän firman asentajillakin vanha ikkuna särkyi irrotettaessa. Särkyneen ikkunan lasinsirut jätettiin kadulle ja ikkunan väliin. "Uusi" asennettu ikkuna oli valmiiksi likainen, myös sisäpuolelta. Asentajat nostivat uuden ikkunan paikoilleen pesemättä, poistamatta lasinsiruja välistä ja kadulta. Tällä kertaa en ottanut firmaan, josta ikkuna oli yhteyttä.  Likainen ikkuna muistuttaa minua päivittäin yrittäjän työn laadusta.

                                                                                                                                      

Samainen yritys aikoinaan teki silloisen kotini olohuoneen ulkoikkunaan uudet puitteet. Talo oli rakennettu 40- luvulla kuten talo, jossa vastaanottonikin sijaitsee. Vein ikkunan puitteineen yritykseen ja huomautin vastaanottajalle, että ikkuna on paikalla rakennettu, siksi mitat kannattaisi ottaa ikkunasta. No, ikkuna tuli; se oli oikaistu ristimittaan. Otin yritykseen yhteyttä, sieltä vain voivoteltiin ja sanottiin ongelman olevan minun. Kun otin kuluttaja-asiamieheen yhteyttä, hänen mielestään firma oli toiminut väärin. Ilmoitin tästä lasifirmaan niin sieltä tuli mies ja veti rimat pahimpien rakojen kohdalle ettei lumi sada sisään.

Monopoliasema tekee ylimieliseksi...

Heikoimpia käytetään hyväksi

https://www.hs.fi/suomi/art-2000011289501.html

Isäni on jo kuollut, hänelle aikoinaan määrättiin mm. verenohennuslääkettä, käypähoito suositusten ja lääkärin taitamattomuuden vuoksi. Isäni oli tuolloin kahdeksankymppinen. Heräsin tajuamaan tämän vanhusten lääkitystilanteen hänen vuokseen. Hän alkoi saada nenäverenvuotoja ja kummia mustelmia, joista kuulin puolivahingossa. Säikähdin toden teolla ja vaadin lääkettä lopetettavaksi. Isäni oli silloin vireä vanhus: viljeli, piti kasvihuonetta, kävi kalassa. Verenohennuslääke oli määrätty koemielessä koska hänellä oli tykyttelyjä, joihin oli jo beetasalpaaja tarvittaessa.

Nyt äitini on vastaavassa tilanteessa. Äiti on 84 -vuotias ja hänelle määrättiin verenpainelääkettä. Varsin uutta, josta oli kuitenkin kertynyt mittava haittailmoitus määrä ja varoituksia. Tänään hän pääsee sairaalasta, jossa oli tuon lääkkeen aiheuttaman munuaistulehduksen vuoksi. Hän kärsi reilun kuukauden ennen munuaistulehdusta kovasta väsymyksestä, alakulosta, huimauksesta, ruokahaluttomuudesta jne. haittailmoituslistan kaikista oireista. 

Vanhemmat ihmiset ovat edelleen "auktoriteettiuskoisia", lääkärin sana on laki. Äiti jatkoi lääkkeen ottoa hankalista oireista ja lasten varoituksista huolimatta Ja aina puoli tuntia sen ottamisesta alkoi oireet. Äidillä on luontojaan matala verenpaine. Ylösnoustessa häntä on huimannut. Valkotakkiset ovat aina saaneet hänen verenpaineensa ponnahtamaan korkealle.

Vanhempiamme ja isovanhempiamme käytetään "koekaniineina". Lääkkeitä ei testata ikäihmisillä, joiden aineenvaihdunta on hidastunut, eikä kaikki sisäelimet toimi kuten nuoremmilla. Tai väärin...testataanhan niitä kuten isälläni ja äidillänikin. 

Kurjen kuoleman tanssi

 Odottelin keväällä tuleeko kurkipari, jota olen muutaman vuoden seurannut ilolla. Maailma on levoton ja vaarallinen paikka niinkin isolle linnulle. Jossain päin niitä ammutaan, koska ihminen ei pidä kurjesta, toisaalla ne saattavat joutua sodan keskelle.

Tuttu pari tuli ja aloitti tanssahtelunsa ja huutelunsa lähipellolla. Pari päivää Suomessa on vallinnut pohjoinen ilmavirtaus kovine, kylmine, puuskissa tulevine tuulineen. Aamupäivällä säpsähdimme kovaa räsähdystä ja valojen väläystä. Näin yhden kurjen lentävän pois päin. Sen puoliso oli osunut sähköjohtoihin, saanut nopean lopun.

Tapahtuma on saanut miettimään monia asioita, ihmisen luonnetta. Minkä kokee itselleen merkitykselliseksi, sitä ajattelee eri lailla kuin muita asioita. Tutun kurjen kuolema surettaa...koska jokin siinä osuu kipukohtaan itsessä. Mitä tuoreempi arpi sen kovempana kipu tuntuu.

Kurjet luovat parisuhteen nuoruusvuosiensa aikana, jakavat muutot, poikasten kasvatuksen yhdessä. Muistuttavat niissä suhteissa ihmistä, omaa elämää, että lintupuolison kuoleman ajattelu koskettaa enemmän kuin jonkun muun eläimen kuolema.

Myöhemmin tänään kävi eloon jäänyt kurki lentämässä lenkin huudellen puolisonsa ruumiin yltä. Nyt raadonsyöjä linnut ovat jo havainneet sen: varikset ja korpit ovat löytäneet kuolleen kurjen raadon. Nimeämällä eri sanoilla ihminen luo mielikuvia; vainaja antaa kuvan, että kuolleella on ollut oma elämä. Raato on vain jätettä. Ihminen etäännyttää itsensä tapahtumista. Pahimmillaan esineellistää toisen ihmisen voidakseen tappaa tai kohdella häntä kaltoin. 

Muuttuva maailma, mutta entä ihminen?

Sosiaalisen median sääntöjen muuttuessa voi valtavirrasta poikkeavakin mielipide päästä julkisuuteen. Vastakkainasettelu ja erilailla ajattelevien mustamaalaaminen on tavanomaista kaikissa piireissä. Samoin ns. luontaislääketieteen puolella. Sellaista vierastan. Haluan elää rauhassa ja päättää itse miten minua, aikaisemmin myös alaikäisiä lapsiani, hoidetaan. Kun yhteiskunta muuttuu holhoavaksi (ymmärrän että heikompia pitää auttaa), silloin ahdistun ja kun tarpeeksi ahdistetaan, olen valmis "nousemaan barrikaadeille". Olen sitä tehnytkin, vielä kun pystyi sitä tekemään. Olisiko nyt taas aika saada äänensä kuuluville?

Ihmisen hyvinvointi lähtee juurista alkaen eli ravinnosta lähtien. Se tulisi tuottaa mahdollisimman luonnon mukaisesti ja muita eläviä kunnioittaen: kierrätystalous.. Teho-sana, tehokas saa minut "varpailleen". Yleensä se tarkoittaa keinotekoisesti tehtyä tai geenejä manipuloivaa, vain ihmistä hetkellisesti hyödyttävää. Kun ihminen kuvittelee hallitsevansa luontoa ja nostaa itsensä muita luotuja paremmaksi, hän on aina väärässä. Yleensä se vaatii vuosia tai vuosikymmeniä, että sellainen ylimielisyys alkaa näkyä.. Ilmastonmuutos...mihin yhden lajin viljellyt puumetsätkin ovat johtaneet? 

Taustalla hyvin usein on myös teollisuus, teollisesti eli massatuotannossa pitää tehdä tulosta. Ja osakkeen omistajat hurraavat...

Tieteellistä huuhaata, osa 1

Homeopatiaa on nimitetty monella halventavalla nimityksellä. Tosiasiallisesti se on lääketiedettä jossa ensimmäisenä tutkittiin kasvien ja muiden käytössä olevien lääkinnällisten aineiden tieteellistä perustaa. Tutkimuksia tehtiin samoihin aikoihin kuin ns. perinteinen lääketiede oli vielä lapsen kengissä suonen iskentöineen ja elohopealla lääkitsemisineen. 

Homeopatian isänä pidetty Samuel Hahnemann suoritti tohtorin opinnot valmistuen v.1779 Erlangenin yliopistosta. Vuonna 1790 julkaistiin hänen tutkimuksensa (Journal of practical Medicine, Vol. 1 Issue 1, 1796" Experiments concerning a new principle for the discovery of the healing forces of drug substances besides a short review of what is known so far" ) Tutkimukseensa hän tutki Cinchona officinaliksen vaikutusta terveillä ihmisillä pitäen tarkkaa tilastoa ja päiväkirjaa. Kokemuksestaan hän myöhemmin kirjasi pykälän (§ 274)  filosofiseen homeopaattiseen kokoelmaansa: "The whole pathogenetic effects of the several medicines must be known (idea, jota ei tässä ns. perinteisessä lääketieteessä muisteta toteuttaa tänä päivänäkään); that is to say, all the morbid symptoms and alterations in the health that each of them is specially capable of developing in the healthy individual must first have been observed as far as possible before we can hope to be able to find among them and to select suitable homeopathic remedies for most of the natural diseases".

Elämänoppia dekkarista

Olen lueskellut dekkareita ajan kuluksi, talvella ei ole juuri kuin lumitöitä ja lämmityspuiden, joita olen kerännyt omalta tontilta (viimeksi lumen ja tuulen katkoman 20 m korkean kuusen latvan) pilkkomista.

Käsiini on osunut maailmanpolitiikkaa käsitteleviä dekkareita. Samaan aikaan kuunnellessa uutisia tulee mieleen kuinka paljon ne kuitenkaan ovat fiktiivisiä. Vastakkainasettelu, voimien mittely, hengissä säilyminen ovat teemoja niissä. Kun seuraa uutisointia niin idästä kuin lännestä, on pakko ihmetellä koska ihmiset/päättäjät kasvavat aikuiseksi, ymmärtävät vastuunsa elämästä.

Itselläni on lapsia ja lastenlapsia, joissa näen elämänvaiheita, joita olen elänyt. Luulen ymmärtäväni kuinka eri elämämme vaiheet vaikuttavat eri ikäisten päätöksissä. En kuitenkaan ymmärrä nyt, enkä puoli vuosisataa sitten ymmärtänyt, kaksinaismoralismia. Minulla on ollut vaikea antaa myönnytyksiä yli oman moraalini ja etiikkani - tärkeintä on elää sovussa itsensä kanssa. Eli omien elämänarvojensa mukaan eläminen. En voi omilla toimillani tuhota muiden mahdollisuuksia elää. Tämä yltää mahdollisuuksieni mukaan myös eläimiin. Kun tuotan ruokaani, on se tehtävä luontoa, eläimiä kunnioittaen. 

Politiikassa joutuu tekemään kompromisseja ja ostamaan itseä hyödyttäviä päätöksiä. Minusta ei olisi politiikoksi. Voisiko asioita hoitaa tekemättä kauppaa omilla arvoillaan?

Luonnossa luonnostaan

 Kasvoin retkeilyyn isäni huomassa.

Hän oli oppinut erätaitoja vanhemmiltaan ja vanhemmilta sisaruksiltaan. Sekä itse retkeilemällä yksin tai kaverin kanssa. Hänelle yksin metsässä oleminen ei ollut pelottavaa.

Tärkeimpinä asiana hän painotti luonnon kunnioittamista ja kuuntelemista. Luonnossa piti kulkea aistit avoimina. Isän kanssa oli turvallista kulkea luonnossa minä vuoden tai vuorokauden aikana tahansa. Samalla hän jakoi tietämystään kertoen mitä ja miksi teki. Retkivarusteena meillä oli mitä mukanaan selässän jaksoi kantaa: puukko, pieni kirves, teltta, tulitikut, evästä ja ruuanlaitto- sekä kalastusvälineitä. Nykyajan mukavuuksina oli makuupussi ja muovi teltan päälle. Liikuimme veneellä ja jalkaisin.

Opin hänen kanssaan luottamaan malttiin ja neuvokkuuteen. Maalaisjärkeen. Maalaisjärjellä ja retkeily kokemuksistani johtuen olen seurannut ihmisten välinpitämättömyyttä luontoa kohtaan surulla ja pelolla. Retkeillessämme isän kanssa periaatteena oli, että kaikki mitä kannettiin metsään tuotiin myös pois. Paitsi ruoan syömisen lopputuotokset; ulosteet ja virtsa, jotka peiteltiin tuottamisen jälkeen. 

Samoilla suuntaviitoilla olen asunut maalla ja hoitanut puutarhaa, käynyt metsästä keräämässä ruokaa, kalastanutkin. Sen verran kerätään, kalastetaan kuin itse (tai perhe) kulutetaankin. Olen käynyt maa- ja metsätalouskouluja oppiakseni tuottamaan myös muille ja saamaan elantoni maasta ja metsästä. Ruokaa isommallekin porukalle tuottaminen voi olla luontoa kunnioittavaa ja kuuntelevaa. Isän oppien mukaan, jos näin ei toimi niin se kostautuu, pahimmassa tapauksessa hengen menona.

 

Valmiiksi viitoitettu

Elämässä tulee aikoja jolloin ei tiedä mitä tehdä, mihin päin pyrkiä elämässään.

Kulkee kuin sakeassa sumussa kun ympäristö ei tarjoa katseelle kiinnekohtaa. 

Viittoina kulkusuunnalle toimii jo luodut raamit sekä vastuut elämässä.

Mutta poiketako valmiiksi viitoiteltulta tieltä?  Poiketako kun lapset ovat omillaan

tai kun menettää työpaikkansa, terveytensä tai puolisonsa, jonka kanssa on jakanut

elämänsä.

Itselläni kuluneet pari vuotta ovat olleet erittäin haasteellisia. Ensin puolisoni oli kuolla ja valmistauduin pärjäämään jollakin lailla yksin. Sitten hän saikin määrittelemättömän jatkoajan elämälleen - palatako vanhaan suunnitelmaan vai ymmärtääkö itsensä uudella lailla. Sitten oma terveyteni alkoi pettää rankan elämän: 4 lasta kuudessa vuodessa, fyysisesti raskaita töitä parikymppisestä alkaen, puolisoni jatkuvat sairaalareissut ambulanssilla, seurauksena. Turvauduin julkiseen terveyden huoltoon, josta apu tuli 13 kuukautta hakemisen jälkeen eli en enää uskonut sieltä apua saavani vaan suunnittelin miten pärjään jatkossa. "Pisteenä iin päälle" verottaja vaati kuittini viime vuodelta nähtäväkseen. Voimavarojeni ollessa vähissä en pystynyt puolustautumaan vaan sain lisäveroja, joita maksoin vähistä säästöistäni.

Naiset suvuissani, niin isän kuin äitinikin puolelta, ovat olleet vahvoja ja kantaneet vastuunsa.

Veren perintö vai epigeenit ovat kannatelleet minua eteenpäin. Vaan pitäisikö poiketa

viitoitetulta  tieltä?

Perspektiivi

Perspektiivi muuttuu ikääntyessä taaperosta vanhukseksi,

Se muuttuu kokemusten, niin myönteisten kuin vaikeiden myötä. 

Paradoksi: perspektiivin muuttuessa muuttuu kokemus näkemästään.

 

Kohdennetusti saatavilla

Naamakirja ahdingossaan on muuttunut maksulliseksi. Kun sen salainen tietojen kerääminen on tullut julki ja siitä on käyty oikeuttakin, se muutti toimintatapaansa. Varojen kerääminen tapahtuu nyt julkisesti maksun kautta, ennen se myi keräämiään tietoja kolmansille osapuolille. Joka jatkuu uudessa muodossakin kuukausimaksujen keräämisen lisäksi. Eli poistun kyseisestä kanavasta.

En voi hyväksyä sitä, että kauttani he luvan kanssa keräävät tietoja muista ihmisistä, ja luovat meta-analyyseja. Meta-analyyseja on käytetty jo pitkään päätettäessä mitä myydään ja kenelle; mitä hankitaan/ tehdään myytäväksi ja mitä jätetään pois markkinoinnista ja lopetetaan tuottaminen.

Olen halunnut itse päättää mitä tarvitsen ja milloin. Nyt siirrytään yhä enemmän massatuotantoon, tasapäistetään kuluttajia. On aina vain vaikeampaa päättää omien tarpeiden pohjalta mitä hankkia ja omistaa.

Jatkan yrittäjänä olemista. Naamakirja oli yksi kanava, jota kautta sain tiettäväksi, että toimin. Nyt on taas luotettava puskaradioon, eli tehtävä työnsä hyvin. Vaikka neljännesvuosisata yrittämistä ja oppimista on jo takana niin opiskelen yhä lisää. Tiedon lisäksi, läsnäolo asiakkaalle on tärkeimpiä asioita työssäni; niin on ollut viime vuosituhannella ja tulee jatkossakin olemaan..

Ihmisenä

Ihmisenä olemisen mysteeri on kiehtonut minua aina. Ainakin niin kauan mistä muistan ajatelleeni eli noin 5 -vuotiaasta. Opin lukemaan 5-vuotiaana. Mutta ennen tuota oivallusta kirjaimista ja sanoista hämmästelin olemustani: miten voin juosta, heilutella jalkojani istuessani, piirtää viivoja, joista tulee kirjaimia, jotka ymmärretään äänteinä.

Alle viisi vuotiaana on kyselyikä. Silloin haemme vastauksia, selitämme itse ja pyydämme muiden selityksiä maailmalle jota havainnoimme kaikilla aisteillamme. Otamme maailman hallintaan fyysisten aistiemme kautta. 

Niille pohjautuu tieteemmekin. Opimme olemaan kyseenalaistamatta, lopetamme kyselemisen. Pohjaamme ymmärryksemme asioille, jotka voidaan selittää. Menetämme taianomaisuuden ja mystiikan näkemästämme maailmasta. Kokeminen kyselemättä leimataan alkukantaiseksi, pakanalliseksi.  Sana joka tieteellisessä ajattelussa on leimattu negaatioilla. Uskonnon vaikutuksesta.

Elämme vaikutelmien, uskomusten varassa. Myös se tieteelliseksi itseään väittävä skeptikko, joka on unohtanut skeptismin määritelmän olla avoin kaikille mahdollisuuksille. Aina uudestaan, väittämättä mitään lopulliseksi totuudeksi. 

Virtuaali maailma

Tänä päivänä voi kokeilla mitä on elää virtuaalisesti. Päivä päivältä se onnistuu aina vain laajemmin ja eri elämän alueilla.

Väläyttelevät jo, että lääkärikin tulee pian kotiisi - virtuaalisesti. Olen nuoresta asti ollut huolissani itsestäni ja muista kun tekemisen taidot hiipuvat. Olen halunnut oppia elämään luonnossa ja luonnon ehdoilla. Edelleenkään luonnonvoimien armoilla ei pärjää osaamatta luonnossa olemisen perustaitoja. Ilman niitä taitoja, joita partiossa on opetettu: ruuan löytäminen ja ruuan valmistaminen, majoittuminen luonnossa sekä kriisitilanteessa toimiminen.

Viime aikoina olen huomannut vieraantuvani yhä enemmän niistä kuvista, joiden kautta maailmaa nykyään näytetään ja selitetään meille. Kuvitteellisista ja/tai manipuloiduista kuvista. Ennen joku oikeasti satsasi ja riskeerasi itsensä kuvatessaan villiä luontoa, eri kulttuureja ja sotaa; niitä filmejä muut sitten ovat voineet katsoa turvallisesti kotisohvaltaan, mutta ymmärtäen kuvaajien ottamat riskit, ja heidän antamansa aineelliset ja henkiset panoksensa kuvatessaan sellaista mitä jokainen ei voi mennä itse kokemaan ja katsomaan. Ennen myös kuva tarkoitti faktaa, manipuloinnin mahdollisuuksien myötä ei enää ole faktaa. Epäilys on tullut kuvia kohtaan. Mutta myös kaikkea muuta meille näytettyä ja meille kirjoitettua kohtaan.

Vieraantuessaan todellisuudesta, ihminen vieraantuu myös itsestään. Siitä ymmärryksestä mitä on olla ihminen ja elää ihmisenä maailmassa. 

Miksi

 Ns. päättäjien puheita netistä katsoessasi, jossain vaiheessa jokainen heistä vakuuttaa uskovansa länsimaiseen lääketieteeseen, tutkimuksiin ja varsinkin rokotuksiin.

Toivon kuulevani puhetta ihmisten luonnollisesta vastustuskyvystä, joka on ihan muuta kuin vain vasta-aineet joilla vastustuskykyä nykyään mitataan ja todistetaan. Vaikka tutkimukset ovat näyttäneet, että ihminen ei välttämättä sairastu ympärillä "riehuvaan" epidemiaan vaikka hänellä ei olisi vasta-aineita tuota sairautta kohtaan. 

Selittämään monimutkaista, monesta asiasta ja  erilaisista tilanteista johtuvaa tapahtumista tarvitaan aina vain enemmän tutkimuksia, yksityiskohtia, joita tutkia, jotta voitaisiin keksiä keino hallita seurauksia. Ja varsinkin tuotteistaa jotain tukemaan tuota hallintaa. Tuotteesta saa näkyvyyttä, rahaa ja arvonantoa. Niistä jokaisella on yhteys ihmisen perustarpeisiin: ravinto, turva, ryhmään kuulumisen ja hyväksytyksi tulemisen tarve. Vähäisin tarve ei ole oikeassa olemisen tarve. Nämä kaikki ovat taanneet aikoinaan hengissä säilymisen.

Ymmärrän piikkihoitomyönteisyyden kuuluvan takaamaan sanomansa julki tuomisen. Mutta miksi valta, omaisuus ja voima ovat niitä arvoja joita palvotaan, kadehditaan ja ihannoidaan? Ehkä vastaus tulikin ennen kysymystäni.

Elämän arvo

Elämän arvo määritellään mielessä. Se on toisen tai oman mielen luoma kuvitus. Arvo lasketaan yhteiskunnan taholta rahassa, abstraktimpana käsitteenä se on tunnepohjainen arvo. Joka tapauksessa se on ulkopuolisen määritelmä. Entä jos ihminen itse kokee ettei hänen elämällään ole arvoa?

Armokuolema on rikokseksi laissamme määritelty. Paitsi eläinten kohdalla, jolloin sen tekemättä jättäminen on rikos. Toki tänä päivänä tappamisen saa kuka vaan tehdä kituvalle eläimelle. Mutta kaiken muun kohdalla on käytettävä ammatti-ihmistä, joka kirjaa tapahtumat tarkasti ylös ettei kukaan joutuisi syytteeseen tappamisesta tai kiduttamisesta.

Sodassa kuitenkin tapetaan ja kidutetaan. Kidutus on kansainvälisten säädösten mukaan laitonta, ja siitä voi joutua oikeuteen. Jos joku myöhemmin vie tapauksen oikeuteen. Sota on tappamista. Sitä ajatellaan sotilaiden pelinä, jossa parempi pelaaja voittaa. 

Sotilaiden tappaessa toisiaan kärsivät kaikki: ihmiset, eläimet, luonto. Arvot murskataan, etiikka ja moraali unohdetaan. Sen joka puolustautuu katsotaan olevan oikeassa ja hyökkääjän väärässä. Vaikka arkielämässä yhä ihannoidaan vahvoja ihmisiä, jotka raivaavat tiensä ja ottavat omansa.

Hyvää ei ole olemassa ilman pahaa, eikä pahaa ilman hyvää. Sota johtaa uudistuksiin, kasvattaa kansantaloutta, joka vaikuttaa hyvinvointiin. Toisaalta mitä tahansa uudistuksia tehtäessä joku aina kokee vääryyttä.

Yksilönä kokemus on hyvää tai pahaa luova riippuen näkökulmasta ja siitä miten ihminen haluaa siihen suhtautua. Suhtautumisemme vaikuttaa suoraan terveyteemme.

Työeläke?

 Suunnittelevat yrittäjien eläkemaksujen korottamista työtulo tasolle. 

Olen tähän asti määritellyt itse mikä tulotaso riittää minulle, jotta saan maksetuksi elämiseni ja muut kuluni. Yhteiskunnan sosiaalitukia olen saanut äitiysrahana. Kaiken muun olen rahoittanut itse, jos sen hetkiset tuloni eivät ole riittäneet, olen ottanut lisätöitä. Siivoaminen ja lehdenjako ja niissä tapahtuneet työtekniset muutokset ovat tulleet tutuksi.

Minulla on ollut yrittäjänä elämäntilanne, jossa olisin oikeasti tarvinnut yhteiskunnan sosiaalivaroista tukea. Silloin se minulta evättiin. Kysyin virkailijalta, että jos alan spurguksi, auttaisiko se saamaan lapsille vaatteet ja mahdollisuuden harrastaa. Hän myönsi näin olevan. Onneksi vanhempani olivat elossa ja tukivat mm. ruokakassillisella silloin tällöin nuo muutamat kuukaudet joita tukea tarvitsin. Kunnes sain lisätyöpaikan...

Nyt ulkopuolinen taho alkaisi määrittää mitä minun olisi tienattava, jotta voisin maksaa itselleni standardien mukaista eläkettä. Jotenkin en voi hyväksyä sitä.

Tutkitusti tutkimattomia

Kevään kylvö- ja istutuskiireiden hellitettyä olen ehtinyt välillä hetken siivota kotisivujani mm. poistanut toimimattomia linkkejä. Olen myös lukenut "uusia" tutkimuksia. Minua häiritsee se, että kaikki tutkimukset pohjautuvat tiedettyyn potentiaaliseen teolliseen tarpeeseen ja tuottoon johtavaan asiaan. Tutkimukset siis kapeutuvat. Samalla menetetään mahdollisuus oivaltaa jotain uutta.

Toki tutkimuksiin vaikuttavat monet muutkin tekijät kuten rahoitus, minkä instanssin tilaama se on. Toinen iso vaikutus on ihmisen vaikutus tutkimuksiin: aina tuloksista tulkintaan. On ajateltu, että siirryttäessä tutkimuksissa pienempiin yksiköihin kuten soluihin eliöiden erilaisten reaktioiden ja tutkijan vaikutus eliöön vähenisi. Samaan aikaan on huomattu, että ihminen vaikuttaa energeettisesti atomien toimintaan. Vierekkäisissä petrimaljoissa olevat kasvien solut reagoivat viereisen petrimaljan tapahtumiin.

Energeettistä vaikuttamista on yritetty välttää tekemällä koetta hajautetusti tuhansienkin kilometrien päässä toisistaan. Ja törmätty "outoon" ilmiöön, olemme kaikki yhteydessä toisiimme tavalla tai toisella. Feronomit eivät selitä toisella mantereella tapahtuvien asioiden siirtymistä tutkittaviin eliöihin.

Selityksenä on annettu mm.morfisia kenttiä. Joka tapauksessa ilmiö on tosi. Meidän tulisi jo ymmärtää osallisuutemme koko luomakunnassa. Kantaa vastuu, alkaen omasta elämästämme ja itsestämme.